Vyö? Mikä tarina!
Imagine…. Ehkä noin 4-5000 vuotta sitten esi-isillämme oli jo vyö pukuhuoneessaan! He osasivat ruskettaa ja leikata nahkoja terävillä piikiviterillä. Sitten he oppivat kutomaan ja takomaan, vaihtelivat vaatteidensa …. ja vöidensä materiaalia. Voimme olettaa, että tuohon aikaan vöitä käytettiin pitämään tavarat paikoillaan, mutta ei vain sitä…
Neoliittisten paikkojen kaivauksissa on löydetty pronssista, kiillotetuista kivistä (jadeiitista, serpentiinistä…) tai kuorista, erityisesti spondylusista, hienosti valmistettuja vyönsolkia, -kiinnikkeitä ja -medaljonkeja. Vyön uskotaankin olleen tuolloin koriste, joka oli verrattavissa koruihin.
Tällaisia esineitä on löydetty loppuneoliittisen kauden (3 000-2 000 eaa.) hautauksista tai hautauspaikoista. Niitä on löydetty vain yksi hautaa kohti, mikä viittaa siihen, että ne oli varattu vain tietyille henkilöille ja että olimme siirtymässä puhtaasti toiminnallisesta vaiheesta eteenpäin: oliko vyön käyttämisellä jo esteettinen merkitys, joka oli hyödyllinen vaatteen ja sitä käyttävän yksilön korostamiseksi? Merkitsikö se sosiaalista asemaa (heimopäällikkö, shamaani jne.)? Oliko se keino erottua ryhmästä? Oliko se merkki vallasta tai arvovallasta? Oliko se merkki etnisestä alkuperästä? Liittyikö se tapahtumaan, rituaaliin, tiettyyn seremoniaan?
Joka tapauksessa on varmaa, että vyö, kuten muutkin koristeet, oli myöhäisneoliittisen ajan miehille paljon muutakin kuin pelkkä koriste.
Vyön käyttö kehittyi antiikin aikana, ja arkeologiset jäännökset (veistokset, mosaiikit…) kertovat meille eniten pukeutumistottumuksista.
Antiikin vaatteet olivat drapattuja eivätkä vaatineet kiinnitystä sellaisenaan, lukuun ottamatta muutamaa metallista fibulaa (eräänlainen hakaneula ), mutta on löydetty useita naispatsaita, joissa peplos oli merkitty vyötärölle samasta kankaasta tehdyllä vyöllä.
Miehillä vyö ( cingulum ) kuului roomalaisen sotilaan sotilasvarustukseen, jolla vyötettiin tunikaa ja kannettiin asetta. Cingulum oli valmistettu metallilevyistä ja koristeista sekä “esiliina”, joka suojasi sotilaan miehisiä ominaisuuksia. Vähitellen (3. vuosisadalla) otettiin käyttöön punotuista nahkahihnoista valmistetut vyöt. Myöhemmin esiliinasta luovuttiin, ja jäljelle jäi vain vyö.
Sormus annettiin sotilasarvon merkkinä, sotilaallisena koristeena. Sen menettäminen tai varastaminen oli roomalaisen sotilaan suurin häpeä.
Jos sinulle on käynyt näin, älä huoli, kolanmag.bg korvaa kaikki naisten vyö tai miesten vyö kadonneet, vahingoittuneet tai varastetut vyövaatteet!
Keskiajalla, Merovingien ajasta lähtien, vöiden käyttö kehittyi, ja niillä oli toiminnallinen tarkoitus, mutta niihin liittyi aina myös koristeellinen rooli, mistä osoituksena oli niihin käytettyjen materiaalien ylellisyys ( pronssi, kulta, jalokivet…).
Vyö oli vallan merkki, joka oli muiden korujen ja koristeiden rinnalla.
Muodon ja materiaalien kehittymisestä huolimatta vyön kaksoiskäyttö (käyttö- ja muotiasuste) säilyi muuttumattomana, mutta yhä useammin sen rooli tyylillisenä lisävarusteena tuli hallitsevaksi. Hyvin leikattuja ja hyvin istuvia housuja ei tarvitse pitää kiinni vyöllä! Mekko tai hame ei myöskään tarvitse sitä, mutta hyvin valittu kaunis vyö korostaa ja viimeistelee asun.
1500-luvulta 1800-luvulle vyöt kilpailevat ylellisyyden kanssa ja olivat ennen kaikkea porvarisluokan etuoikeus, joka halusi merkitä ylivertaisuuttaan ja vaivattomuuttaan pukeutumisellaan ja koristeillaan.
1800-luvulla teollinen vallankumous johti tekstiiliteollisuuden ja yleensä teollisuuden kehittymiseen ja väestön siirtymiseen maaseudulta kaupunkeihin. Samalla vyöt muuttuivat vähitellen demokraattisemmiksi, eivätkä ne olleet enää varattuja vain varakkaille luokille.
Ensimmäiseen maailmansotaan asti naiskauneuden kaanonit edellyttivät erittäin kapeaa vyötäröä, joka korosti rintojen ja lantion “kurveja”. Korsetti oli unelmien kidutusväline tämän tuloksen saavuttamiseksi, mutta siihen lisättiin kaunis, usein kankaasta valmistettu vyö, joka kiinnitti huomiota vyötärön hoikkuuteen.
Miesten puolella vyön toiminnallisuutta kehittivät englantilaiset sotilaat: köysi, jota he olivat aiemmin käyttäneet housuissaan ja joka oli epäkäytännöllinen, korvattiin nahkahihnalla, jossa oli solki: miesten vyön synty sellaisena kuin me sen tunnemme!
Vyö kehittyi vuosien mittaan ja siitä tuli oma muotiasusteensa: 1930-luvulla se oli yksi Hermès-talon lippulaivoista.
Ja nykyään?….Vyö on olennainen osa eleganttia tai jopa rentoa asua sekä miehille että naisille. Vyötä on monenlaisia tyylejä, materiaaleja ja värejä, joiden avulla jokainen meistä voi korostaa persoonallisuuttaan mukautumalla olosuhteisiin. Vyöstä, jota sen solki rikastaa, on tullut koru…
Ei siis enää kiristetä vyötä, vaan hemmottele itseäsi, löydät varmasti asusteesi, joka yksilöi asusi ja saa sinut erottumaan!